Aurinkoa, lomailua ja hyvää ruokaa

Eilen ja tänään täällä on paistanut aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpöä on ollut päivisin noin 28-33 astetta. Ollaan siis rentouduttu ja nautittu auringosta ja lomasta, tänään rannalla, eilen puistossa.

Rannalle päätimme lopulta mennä julkisilla, jotka olivatkin positiivinen yllätys. Noin 300-400 metrin päästä kotoa lähti ratikka, jolla pääsi parin kilometrin päähän rannasta. Siellä vuorostaan odotti bussi, joka kuljetti rannalle asti. Yhteensä matka rannalle kustansi peräti euron per naama. Sen verran ratikka kyllä mutkitteli, että 10 kilometrin matkaan kului yhteensä noin 45 minuuttia. Mutta yllättävän helppoa ja vaivatonta se oli!

Itse ranta oli myös ihana! Pitkä valkoinen rantaviiva, pehmeää hiekkaa ja loivasti syvenevä hiekkapohja. Ihmisiä oli paljon, mutta niin oli tilaakin, sen verran iso ranta oli. Vesikin oli sopivan viileetä, muttei liian kylmää! Ja positiivisinta oli, että vaikka maattiin auringossa kahdestatoista viiteen eikä tuttuun tapaan kovin usein aurinkorasvaa jaksettu lisäillä, niin ei palettu, mutta jotain väriä kuitenkin saatiin pintaan! Aika täydellinen lomapäivä siis. :)

Eilen illalla vanhassa kaupungissa kierrellessä löytyi taas toinen toistaan ihanampia pikkukatuja ja rakennuksia. Kaduilla mutkitellessa löytyi myös monia tunnelmallisia pikkuputiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Tähän kaupunkiin rakastuu päivä päivältä vaan enemmän!

Kuvat puhukoon taas puolestaan:

Puistoarskaselfie!

Montpellierin riemukaari

Uudet kengät!

Näitä riittää!

Tres bien!

Nyt löyty kyllä hyvä paikka, ens kerralla päästään varmaa jo sisäänki! ;)

Ranskassahan ateria ilman viiniä ei ole ateria...

Vihdoin rannalla!

Biitsiarskaselfie!

Oli lämmin! Onneks myös vilvoittava tuuli

Tällästä täällä! Vielä jatkuu loma muutaman päivän, mutta koulun alku lähestyy... Suunnitelmissa olis vielä käydä etukäteen kattomassa ainakin koulu ja koulumatka. Jännää!

À la prochain!

Roosa

Täällä ollaan!

Kaks ja puol päivää on jo vierähtänyt täällä Montpellierissä. Ollaan ehditty asettua kodiksi, tutustua kaupunkiin (tosin aika pieneen osaan siitä), maistelemaan ihania ruokia ja shoppailemaan ainakin koko alkuvuoden edestä. Kaikki on siis sujunut ihan loistavasti tähän mennessä. Ja mitä tulee kaupunkiin, ei voi sanoa muuta kun että rakkautta ensi silmäyksellä!

Sunnuntain iltakävelyn maisemia.

Nää maisemat löytyy myöskin noin 200 metrin päässä meiän kodista.

Place de la Comedie

Meiän koti sijaitsee siis muutaman sadan metrin päässä vanhasta kaupungista, mistä löytyy kaikki kaupat ja ravintolat sun muut. Kaupunki on tosi siisti ja arkkitehtuuri kokonaisuudessaan vaaleeta/beigeä ja vanhaa. Kaupunkimaisemissa ollaan tähän asti pysyttykin. Rannalle ei olla vielä maltettu lähteä, kun on ollu niin paljon nähtävää ja tehtävää. Ja sitä varmasti riittää koko neljä kuukautta, sillä pieniä katuja on pilvinpimein ja jatkuvasti löytyy jotain uutta!

Ja meiän koti... On ehkä maailman söpöin! 17 täydellisesti käytettyä neliötä. Kuvat puhukoon puolestaan!

Keittiö, kaikki löytyy paitsi uuni...

Olohuone/makuuhuone, kätevää!

Työpistekin löytyy!

Mikko oli ainakin heti kun kotonaan... ;)

Ekana iltana pitkän matkan jälkeen oli ihana nauttia lasit shamppanjaa. Kiitos vaan työkavereille! ;)

Tila tosiaan muuttuu näppärästi makkariksi ja ainakin kaikki on lähellä!

Meillä on myös todella ystävälliset ja ihanat asunnon vuokraajat. He tosiaan hakivat meiät lentokentältä ja kuljettivat asunnolle. Asunnolla meitä odotti täytetty jääkaappi ja kylppärissä valmiina pesuaineet. Ei siis tarvinnut heti juosta kauppaan. Vielä kun saatiin pikku shokki paikallisesta kahvikulttuurista, (jossa siis kahvi tarkoittaa expressoa eli noin puolta desilitraa ja näin ollen myös kapselikahvinkeittimestä, joka asunnolta löytyy, tulee yhdestä kapselista se puoli desiä kahvia ja 10kpl kapseleita maksaa n. 4euroa) niin saatiinpa vielä uusi suodatinkahvinkeitin!

Tässä ekat kahvit. Expresso-kuppi ei tosiaan ollut edes puoliksi täynnä (hinta 1,5e) ja maitokhavista puolet oli vaahtoa eikä senkään koko päätä huimannut (hinta 3e)...

Hyviltähän kahvit maistuu, mutta meiän kahvinjuontitottumuksilla kuppeja menis aamulla kolme ja iltapäivällä toiset kolme...

Tää puisto on ihan meiän vieressä ja aina aurinkoisella paikalla ja ympäri kulkee vieläpä juoksurata!





 

Muutenkin voidaan kyllä olla aika eri mieltä ranskalaisten ihmisten epäystävällisyydestä. Ollaan nimittäin parin päivän sisällä asioitu ainakin muutaman kymmenen ranskalaisen kanssa ja ainoastaan kahdessa ravintolassa palvelu on ollut vähän kyseenalaista. En kyllä usko senkään johtuneen kielimuurista vaan pikemminkin tarjoilija huonosta päivästä. Kielimuuri on tosiaan ollut aika iso meille ranskaa taitamattomille, mutta ihan hyvin ollaan englannilla ja elekielelläkin pärjätty ja paikalliset ovat tosissaan yrittäneet auttaa ja olleet ystävällisiä. Ja koko ajan huomaa, että niin ranska kun englantikin alkaa sujua entistä paremmin!



Nam!

Täällä ravintolat mainostaa erikseen, jos ruoka on itsetehtyä, koska jotkut ravintolat tarjoo myös eineksiä. Tää ainakin oli tuoretta ja hyvää!

Creme brulee!

Toinen tunnettu ranskalainen herkku: Crepe nutella-täytteellä!

Käytiin myös markkinoilla ja ostettiin tuoreet spagetti carbonaran ainekset illaksi. :)

 Juttua riittää eli lisää tulossa pian!


À la prochain!

Roosa

Lähtötunnelmissa

Tasan 13 tuntia aikaa siihen, että kone starttaa Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti patonkien, juustojen ja viinien valtakuntaa, me kyydissään. Pikkuhiljaa pakatessa, siivoillessa ja hyvästejä jättäessä on alkanut tajuamaan, että mihin sitä on ryhtymässä. Seuraavaan neljään kuukauteen ei nukuta omassa sängyssä, ei katsella kartanomaisemaa olohuoneen ikkunoista, ei käydä tutussa Prismassa ostamassa ruisleipää, kaurahiutaleita ja rahkaa, ei Elixiassa treenaamassa, ei aloteta koulua tuttuun tapaan Turun Ammattikorkeassa, ei vedetä haalareita jalkaan opiskelijabileisiin lähdettäessä eikä käydä sukulaisten tai kavereiden luona kuulumisia vaihtamassa. Sen sijaan suuntaamme nokkamme kohti uusia tuulia, uusia kokemuksia, uusia tuttavuuksia, seikkailuja ja muistoja, joita muistella sitten kiikkustuolissa!

 

Matkamme kulkee siis Pariisin kautta Etelä-Ranskaan Välimeren rannalle, Montpellier nimiseen kaupunkiin. Siellä meitä on vastassa uusi vuokra-emäntämme, joka kuljettaa meidät tulevaan luksusyksiöömme (huikeat 17neliötä!).

 

Reilun viikon kuluttua on siis tarkoitus aloittaa syksyn opinnot Ranskalaisessa yliopistossa nimeltä Groupe Sup De Co Montpellier Business School. Ihan yksin sinne ei onneksi tarvitse mennä, sillä kanssamme koulun aloittaa myös noin 250 muuta vaihto-opiskelijaa. Kansainvälistä ja nuorekasta tunnelmaa ei kaupungista muutenkaan pitäisi puuttua, sillä joka neljäs kaupungin asukas on opiskelija. Kuitenkin myös aitoa ranskalaista tunnelmaa pitäisi löytyä! Jääkin nähtäväksi mitä se tuo tullessaan näillä kielitaidoilla... Tärkeintä sanastoa on ainakin jo hyvissä ajoin opeteltu eli: "je ne parle pas français" =en puhu ranskaa ja "non oignon" =ei sipulia. ;) Ollaan siis valmiita lähtöön!

Loppusilausta vaille siisti koti!

Vielä kun laukun vetoketju menisi kiinni...

Salmiakit, Fazerin siniset, ensiapupakkaukset ja tietysti mamman kutomat villasukat löytyy laukusta!

 

Hyvästi tila ja avaruus!

Kotimaisemia vielä viimistä kertaa.

Jänskättää!

Loppuun vielä muistutus lähinnä meille itsellemme, kun ei oo taulua siitä muistuttamassa! 

Nyt tätä kirjoittaessa yhä enemmän tajuaa, että lähtö on käsillä. Seuraavaa postausta kirjoitellaankin sitten jo Montpellieristä. Huh! Ikävä tulee kaikkia ihania, eniten tietty äitiä, iskää, Jenniä ja Viliä (Mikolla myös omaa äitiä ja iskää)! Mutta aika menee nopeesti ja pian ollaankin jo turvallisesti, toivottavasti lumisessa, koti-Suomessa ja joulupöydässä. :)

À bientôt!

Roosa