Milanon asemalta
suunnattiin takasin Ranskan puolelle, kohteena tällä kertaa Ranskan Riviera, ja
siellä tarkemmin Nizza ja Monaco. Italian junien kanssa ei käynyt tuuri
tälläkään kertaa, sillä ensimmäisen junan perumisen lisäksi myös toinen juna oli
peruttu lakon vuoksi. Päästiin kun päästiinkin kello 11.10 junalla Milanosta
Ventimigliaan, jossa oli tarkoitus vaihtaa junaa. Koko Ventimigliasta vaan ei
lähtenyt sen päivän puolella ainuttakaan junaa… Onneks ei oltu yksin, joten
päätettiin jakaa taksi parin muun kanssa Ranskan puolelle Mentoniin asti, josta
sitten pääsisi jatkamaan junalla Nizzaan. Taksin saaminen olikin sitten
kyseisestä paikasta helpommin sanottu kun tehty… Ensimmäistä taksia ei ehditty
nappaamaan, mutta toiseen rynnittiin röyhkeesti, sillä ei oltu kovinkaan
varmoja montako taksia kyseisessä paikassa edes on, ja meitä asemalle jääneitä
oli kuitenkin joitakin kymmeniä… Jaettu taksi makso onneks vaan kympin per
naama, ja Mentonista päästiin kun päästiinkin jatkamaan matkaa junalla Nizzaan.
Lopulta kolme
tuntia aiottua myöhemmin selviydyttiin Nizzan rautatieasemalle, ja
helpotukseksemme huomattiin, että Ibis-hotellin valinta osu taas nappiin, kun
hotelli löyty sadan metrin päästä asemasta. Saatiin myös tälläkin reissulla
huone hotellin ylimmästä kerroksesta. Varattiin kaikki hotellit booking.com –palvelusta,
jossa sai laittaa hotellille toiveen, että saa huoneen ylimmistä kerroksista,
ja ainakin näillä reissuilla toi toive toteutu kaikissa hotelleissa.
 |
| On aina yhtä ihanaa olla nainen, ku vessahätä yllättää julkisilla paikoilla... Etenkin jos wc näyttää tältä! |
Taaskin junan
myöhästymisen takia oli jo ehtinyt tulla pimee, kun kaupunkiin päästiin ja
lisäks vähän sato, joten sen kummemmin paikkoja kattelematta suunnattiin vaan
syömään ekaan ok:n näköseen paikkaan. Todettiin taas kerran, että turistipaikoista
hyvän ruuan löytäminen edulliseen hintaan on huomattavan hankalaa. Kyseisessä
ravintolassa, joka valittiin, makso pasta carbonara 18 euroa, eikä maku tai
olemus ollu mitenkään kovin kummonen, kun taas Montpellieristä samaisen
annoksen huomattavasti maukkaampana saa 9,5 eurolla… Mutta hyvin nääkin
annokset uppos, sillä ei oltu varattu mitään ruokaa junamatkalle, koska sen
piti olla perillä jo kahdelta ja oltiin syöty tukeva aamiainen, mutta toisin
kävi eli oltiin sitte syömättä loppupeleissä noin 9 tuntia... Junamatka kesti siis
putkeen 4 tuntia, eikä junassa ollut ravintolavaunua tai edes tarjoilukärryä.
Matkan varrella olevilla juna-asemilla oli automaatteja, joista pysty ostamaan
jotain jos sattu uskaltamaan siinä pelossa, että juna lähtee liikkeelle selän
takaa. Tai jos sattu olemaan kolikoita, meillä oli euro! Ja 95 senttiä, mut
halvin tuote makso euron… Yks minipussi crackerseja saatiin! Puuttuva
5-senttinen meni Genevessä, jossa automaatti painatti siitä hienon muistokolikon
Mont Saleven maisemahissistä…
 |
| Promenade des Anglais, Nizza. |
 |
| Sama, kun yllä. |
 |
| Hotellihuoneen näkymä. |
 |
| Unohtamatta wc:n näkymää! |
Sääennuste oli
luvannut lauantaiksi sadetta. Vähän uskallettiin toivoa, ettei ainakaan ihan
kaatamalla satais, mut hukkaan meni sekin toive. :D Aamulla sato ainakin nelisen
tuntia taukoomatta, ja kovaa. Oltiin lähdössä kymmeneltä junalla piipahtamaan
Monacossa, mut muutettiin mielemme ku astuttiin ulos ja tajuttiin sateen
voimakkuus. Mentiin hotelille odottamaan ja kokeiltiin onneamme uudelleen
kaheltatoista. Tälläkin kertaa sato kutakuinkin yhtä kovaa, mut koska Monacossa
oltiin päätetty käydä, ni ei auttanu muu, ku lähteä.
Monacoon, ku päästiin, niin yllättäen alko sataa
poikittain niin, että sateenvarjokin jo viimeistään oli hyödytön ja kastuttiin
joka tapauksessa. Just ku vielä tuuli niin kovaa, et sateenvarjo käänty
väärinpäin ja ajateltiin et voiks niin edes käydä, ni onni käänty ku kääntykin
ja sade viimein loppu! Valittiin siis kerrankin just oikee juna!
Monaco oliki
sitte ihan oma lukunsa tässä reissussa. Jos luultiin, että Milanossa myytiin
kalliita vaatteita tai että Genevessä on paljon hienoja autoja, niin ei muuta
kun tervetuloa Monacoon, maailman rikkaimpaan valtioon! Muun muassa asuntojen
hinnat Monacossa kohoavat noin kuusi kertaa korkeammalle, kun esimerkiksi
Helsingin kalleimmilla asuinalueilla. Lisäks Monaco on maailman tiheimpään
asuttu valtio, asukkaita on noin 30 000 ja pinta-ala on huikeat 2 neliökilometriä,
sanomattakin selvää lienee siis, että kaikki talot olivat kerrostaloja, jotka
kaikki eivät kylläkään ulospäin ainakaan näyttäneet luksusasunnoilta.
 |
| Ylläolevassa kuvassa esiintyvä takki irtoaisi tosiaan vaivaiseen 66 000 euron hintaan! |
 |
| Suuri osa liikkeistä sijaitsi tässä ihan mielenkiintosen muotoilun saaneessa ostoskeskuksessa... Sen sopivuudesta vanhaan kaupunkiin ja sen rakennuksiin voidaan tosin olla montaa mieltä. :D |
 |
| Kuten näköö, liikuntarajoitteisille ei ole Monacokaan suunnattu... |
 |
| Ruoka oli yllättäen jopa aika edullista. Yllä oleva annos makso 17 euroa ja esim. spagetti carbonara 5 euroa vähemmän, kun nizzassa eli 13 euroa, ja oli vieläpä parempaa. |
Maassa oli ihan
hauska pyöriä ja arvailla, ketkä vastaantulijoista siellä asuvat.
Loppupeileissä uskon kyllä, että aika monet tunnisti leikellystä naamasta,
turkiksesta ja esim. Ferrarista, Lamborghinista tai Bentleystä. Satamasta
löytyi myös muutama pikkuinen huvijahti.
 |
| Satama pienine, edullisine jahteineen. Kaikki siis yksityiskäytössä. |
 |
| Casino Monte-Carlo. Varmin tapa bongata vuorostaan halpoja autoja! |
 |
| Vasemmassa reunassa oleva talo oli yks niistä, joka ei meiän mielestä näyttäny ihan miljoona-asuntoja sisältävältä... |
Näkemisen
arvoinen ja todellakin mieltä avaava kokemus Monaco oli. Ainakin tuli huomattua
aika nopeesti, ettei kaikenlaista rikkautta kannata kadehtia. Siinä kohtaa, kun
ihmisellä ei oo rahalla mitään muuta käyttöä, ku ostaa 66 000 euron takki
(kyllä, ei tullu ylimääräsiä nollia), niin ainakin mun mielestä on joku
pielessä. Kohtuu röyhkeetä, etten sanois. Kukaan muu tässä maailmassa ei
varmasti keksisi mitään parempaa käyttöä tolle rahalle. Ykskään
vastaantulevista naisista ei myöskään ainakaan hymyn häivääkään väläyttänyt, en
sitten tiiä johtuko siitä, ettei siihen kyennyt enää lukuisien leikkausten
jälkeen vai siitä, että raha tosiaan ei tee onnelliseksi… Ihan hienohan tuo
Välimeren rannalla sijaitseva minivaltio oli huikeine korkeuseroineen, mutta
muutakin maailmaa ja Rivieraa nähneenä voin sanoa, etten itse niistä asunnoista
moista hintaa maksais vaikka rahaa oiski! Toki siellä varmasti asuu ihmisiä
myöskin verotuksen takia. Lyhyesti voisi siis sanoa, että Monaco on paikka,
jossa raha viimeistäänkin menettää arvonsa. :D
Monacosta
palattiin illaks takasin Nizzaan. Käytiin kävelemässä rannassa ja vanhassa
kaupungissa. Kaupunki oli varmasti tosi erilainen näin turistisesongin
ulkopuolella, mut vaikutti kyllä kivalta! Illalliseks teki mieli kunnon
hamppareita, joten jotenkin luonnollisesti päädyttiin Hard Rock Cafeseen niitä
syömään. Ja oli muuten hyvät! Paremmat ku Helsingissä ja Barcelonassa.
Ranskalaiset yksinkertasesti osaa tehdä hyvän jauhelihapihvin, ja huom. ilman
sipulia!
 |
| Joulu on jo ovella, ainakin Nizzassa. |
Koska sääennuste
näytti puolestaan tälle päivälle täyttä aurinkoa, ni päätettiin mennä ajoissa
nukkumaan ja herätä ajoissa ja toteuttaa yksi ainakin kerran elämässä jutuista
eli tehdä aamulenkki Rvieralla! Se todellakin kannatti. Kaupunki näyttäyty
aamuauringon noustessa ihan uudessa valossa ja muitakin lenkkelijöitä oli itse
asiassa yllättävän paljon sunnuntai-aamulla kello seittemän! Uimaan ei menty,
koska merenkäynti oli aika kovaa, muuten oltas kyllä menty… ;)
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Tähän oli hyvä
päättää huikea uusien kokemusten täyteinen reissu! Yks viikko, neljä maata,
kymmenen junamatkaa, yks bussimatka, kaks taksimatkaa ja lukuisia mahtavia,
erilaisia kaupunkeja! Yksinä reissun upeimpina kokemuksina mainittakoon
junamatkat niin Sveitsin, Italian kuin Ranskan Rivierankin halki. Niiden
ansiosta viikossa tuli tosiaan nähtyä varmasti niin paljon, kun vaan ikinä
mahdollista. Voidaan erittäin lämpimästi suositella junalla matkustamista
Euroopassa, ainakin alle 25-vuotiaille, koska esimerkiks meiän koko viikon
reissut nuorisokortilla kustansi 150 euroa per naama. Mikäli puolestaan rahaa
löytyy enemmänkin, niin auton vuokraus on varmasti vielä mahtavampaa!
Joka tapauksessa,
ihan mahtavan erilaisia ja upeita kaupunkeja ja maisemia nähneinä tuntuu taas
kivalta palata Montpellieriin. Ekaa kertaa täällä ollessa oikeestaan tuntu
oikeesti siltä, ku ois tullu kotiin. Taas nähdään, et asioita oppii arvostaa vasta,
ku on vähän aikaa ilman! Ja nyt on enää viis viikkoa kokonaisuudessaan jäljellä
tätä seikkailua, ja siitä pitää saada vielä kaikki mahdollinen irti!
Unohtamatta kuitenkaan sitä, että vielä on ainakin tsiljoona ihanaa
koulutehtävää tehtävänä… Noh, kotona Suomessa ehtii sit levätä… Ehkä. Ens
viikolla saadaan myöskin vieraita taas Suomesta ja vielä on ainakin yks matka
jäljellä ennen destination Helsinkiä!
À la prochain!
Roosa
