Viikko sitte Pariisissa täristiin jäätävässä viimassa kuumaa viiniä juoden. Sunnuntaina illalla täristään (toivottavasti) lumisessa Suomessa. Mut tänään paistateltiin päivää rannalla avojaloin Montpellierin auringon alla.
Montpellierissä on kuulemma tänä syksynä satanu erityisen paljon, josta johtuen on ollu ajoittain myös normaalia viileempää. Pakko sanoa, et ollaan kyl silti ollu enemmän, kun tyytyväisiä tähän säähän! Välillä on satanu ja ollu viileempää joo, mut ollaan me saatu auringosta ja lämmöstäkin tänä syksynä nauttia vaiks millä mitalla ja välillä on ollu vuoden aikaan nähden myös tosi lämmintä. Tänään, joulukuun 18. päivänä, lämpömittari näytti auringossa +20 astetta! Paljoa mahtavampaa päätöstä ei voitais tälle reissulle toivoa. :)
 |
| Mahtavan päivän päätteeksi pizzaa ja punkkua (tuopissa kuitenkin vettä). Meil on loma! |
Ikävä tänne tulee! Vaikka on ihana palata kotiin tuttujen asioiden ja ihmisten pariin, niin jonkinmoinen side tännekin ehti neljässä kuukaudessa syntyä ja tiettyjä asioita jää kyllä kaipaamaan! Voi olla, ettei ihan hirveesti tuu kaipaamaan koulua tai 17 neliön kotia, mut tätä kaupunkia: rantaa, Välimerta, aurinkoa, historiallista keskustaa pikkukatujen ihmisvilinöineen, tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita, vaatekauppoja ja reissausmahdollisuuksia sekä toimivaa julkista liikennettä.
Vaikka suomalaista, terveellistä ruokaa on täällä kaivannu, ni ollaan me ranskalainen ruokakulttuurikin aika hyvin omaksuttu. Kovinkaan hyvinvoivaa ja arjessa jaksavaa oloa sen ei voi sanoa tuovan, muttei myöskään voi väittää, etteikö olis mahtavaa, että joka aamu voi hakea uunituoretta, lämmintä leipää lähikaupasta, 50 metrin päästä. Paitsi patonkia, myös elämäni parasta kroissanttia olen täällä syönyt. Pahaa viiniäkään ei rehellisesti olla kertaakaan täällä maistettu. Ihan turhasta ranskalainen ruokakulttuuri ei siis ole tunnettu!
Ollaan myös hyvin omaksuttu ranskalainen pitkän kaavan mukainen illallinen, ja muutamaan otteeseen ollaankin istuttu illallisella neljättä tuntia. Paras piirre ranskalaisessa ruokakulttuurissa on kuitenkin se, että siihen on poimittu parhaat palat muiden maiden ruokakulttuureista, mut tehden tutut reseptit vielä kulinaristisemmalla, herkullisemmalla ja taidokkaammalla tavalla! Parasta Montpellierin ravintoloissa on ollu vielä se, että niin sanottuja turistipaikkoja ei ole. Kaikki pyörii kanta-asiakkaiden voimin ja ruoka on myös sen verosta.
Ikävä tulee myös yleisesti ottaen vaihto-opiskeluaikaa. Täällä on jollain tavalla kuitenkin ollu koko ajan sellanen olo, ku ois lomalla. Täällä ollessa olo on ollu aika vapautunut. Vaikka on ollu paljon hankalia ja stressaaviakin asioita, niin kyllä niitä ehdottomasti enemmän kotimaasta löytyy!
Ja tottakai ikävä tulee myös muita vaihtareita. Ainakin meiän vaihtarikamut täällä on ollu ihan älyttömän lämminhenkisiä, ystävällisiä ja avoimia ihmisiä, jotka on saanu aina hyvälle tuulelle! Kaikkia vaihtareita yhdistää paitsi sama elämäntilanne, myös sama asenne siihen. Kaikki on tullu tänne hakemaan mahtavia kokemuksia ja pitämään hauskaa, ei synkistelemään, vaikkei kaikki aina meekkään ihan putkeen!
Juurikin se, että ollaan tosiaan otettu ajasta täällä kaikki irti, on tehny tästä mahtavan ja ikimuistoisen syksyn! Oonkin ehdottomasti sitä mieltä, et saman moodin tulis jatkua myös Suomessa! Miksei tekis mahtavaa ja ikimuistosta myös ens keväästä ja koko loppu elämästä?
 |
| Eilen vielä sinetöitiin ranskan kielitaitomme kattomalla leffassa ranskaksi dubattu karhuherra Paddington! |
À la prochain!
Roosa
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti